Työvoitto

 

Sain luettua Juhani Tammisen kirjan Aurinkokuningas (Ajatus 5.painos 2001) jo muutama viikko sitten. Tämä oli yhtä sujuvaa tekstiä, kuin edellinen lukemani Tammisen kirja Kaikki pelissä.

Jääkiekkomaailman kautta ohjeistetaan nykyisiä ja tulevia valmentajia sekä yritysjohtajia. Mies tietää mistä kirjoittaa, ja kirjoittaa vieläpä hyvin. Aikaa tämän lukemiseen ei liiemmin kulunut, pikemminkin luettuaan havahtui siihen, että joko se nyt loppui. En lähemmin käy tätä kirjaa setvimään, toteanpahan vain, että jos haluaa lukea johtamisfilosofiasta ihmisläheisesti ja sujuvasti kirjoitettua tekstiä, niin tämä kannattaa lukaista.

Mutta sitten se työvoitto. Tammisen kirjan jälkeen otin luettavakseni Eila Palmgrenin kirjan ”Lyyra soittaa kuolemaa” (Kustannus-Mäkelä Oy). Kirjan on vissiin tarkoitus olla dekkari, mutta ensimmäinen murha löytyy sivulta 53, siihen asti on käyty läpi vain pääparin muuttoa. Kaiken laisella joutavuudella on saatu täytettyä noin 180 sivua. Toinenkin murha sitten tapahtuu, mutta varsinaiset murhien ratkaisut ovat lähinnä sivulauseissa. Dekkareille tunnusomainen johtolankojen virittely ja mahdollisuus lukijan omien päätelmien tekemiseen puuttuu kirjasta kokonaan. Toki siinä muuton sivussa juodaan vanhan (?) siivoojamummun kanssa kahvia ja vaihdetaan talon juoruja. Sitten vain mätkäistään lukijan eteen kuka teki, mitä ja miksi.

En kirjan läpi kahlattuani tajua, miten tuo kirjan nimi kuvaisi kirjan sisältöä, mielestäni ei mitenkään. Kerronta on pitkäveteistä, tekopirteää ja tekonokkelaa. Toistoa on enemmän kuin laki sallii. En todellakaan, en missään nimessä, enkä kenellekään ikinä suosittele tämän tekeleen läpi käyntiä. Dekkarin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Suututtaa hyvien kotimaisten dekkaristien puolesta, että tällainen tekele on päästetty häpäisemään heidän tonttiaan. Ihmettelen suuresti, että näin tökeröä tekstiä on saatu menemään läpi kustantajalla.

Päätin kuitenkin, että urhoollisesti kahlaan tekeleen läpi. Edes joka päivä en tähän kyennyt tarttumaan vaan välillä meni päiviä, että en lukenut sivun sivua. Enkä antanut itselleni lupaa aloittaa uutta kirjaa, ennen kuin tämä on lopussa. Välillä sitten katselin elokuvia (aika montakin itseasiassa) ja toki viikon verran on mennyt sairastellessa, joten en olisi jaksanutkaan mitään lukea. Nyt, kun tämä työsarka on lusittu, täytyy ottaa seuraavaksi tuttua ja turvallista, sellaista josta tietää, että juttu etenee ja lukemastaan nauttii.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

69 + = 71